Ajattelin testata lehdestä löytynyttä ideaa. Neulatyynynä minulla on ollut tähän asti neulottu muffinssi, joka oikeastaan on Verttisen keittiöleikkeihin tehty, ja ollut vaan ikulainassa. Lehdessä olevassa ajatuksessa rakennettiin neulatyyny niinkin hehkeästä materiaalista kuin tonnikalapurkista. Ja kun muutama päivä sitten söimme pastaa ja tomaattikastiketta herkku-tonnikalalla höystettynä, pesin ja puunasin purkin odottelemaan parempaa aikaa.
Ihan mukavanlainen neulatyyny. Ei ainakaan huku yhtä helposti kuin edeltäjänsä. Ja on taatusti oma, eikä lainassa oleva.
Neulatyynyyn piti päästä heti kokeilemaan tänään postissa tullutta uutuutta, nimittäin oman tuotemerkin kangasmerkkejä!
Tyynyn reunaa pitkin kulkemaan liimasin palasia Yliopiston Kirjaston poistokopasta löytyneestä 1900-luvun alkuisesta kirjasta. Kirja reppana olisi joutunut kaatopaikalle, ellei vanha ystäväiseni olisi sitä pelastanut ja tuonut minulle tuliaisiksi puotiin.
Kirja kertoo Europaeuksen retkistä, joilla ei kuulemma koskaan valitettu, vaikka oli kylmä ja nälkä niin että näköä haittasi ;)
Neulatyyny on koottu kirppiskankaasta (ihana joustofroteetoppi löytyi 50 sentillä viime kesänä. Koko oli itselle liian pieni, mutta kangas aivan hellyyttävää!), lampaanvillasta, säilykepurkista ja vanhasta kirjasta. Kun purkkia liottaa yön yli astianpesuainevedessä, sen saa putipuhtaaksi ja uusiokäyttöön, etiketit irtoavat itsestään ja tilalle voi laittaa jotain itselle sopivaa. Minä päällystin kirjaleikkeet vielä kontaktimuovilla, mutta lakkaamalla ne tulisivat esille vielä kauniimmin. Lampaanvillan tilalle kuulemma maailman paras materiaali olisi hiukset (sanoo pukuompelija). Neulat eivät tylsyisi, ja parturiretkestä saisi vielä tulisiksi askartelutarviketta ;)
Nyt on neuloilla ikioma koti, ihana kangas sai viimein käyttötarkoituksen, ja kirjalöytökin pääsi esille!
Nyt vispipuuron laittoon.
-Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti