Vippakoiran syysasu

Verttisen elämä muuttuu kausissa. On ollut Egotrippikausi (jolloin saatettiin pitää kolme konserttia päivässä, ja opittiin myös lukemaan alle nelivuotiaana, kun kukaan ei ehtinyt auttaa lasta suosikkibiisien etsimisessä Spotifystä), Autot-elokuvakausi (joka on nyt tullut takaisin muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen, kiitos vastailmestyneen kakkoselokuvan), ja parasta aikaa menossa näyttää olevan koirakausi. Siis pehmokoirakausi. Oikeat koirat ovat aika pelottavia vielä Verttisen mielestä, mutta lelukoirien hoitaminen on aika suosikkijuttu. Ne voi myös opettaa soittamaan rumpuja (niiden riisitäytteiset etutassut pitävät hyvänlaista ääntä sohvanreunaa vasten).

Marimekon raitakangasta oli jäljellä pieni tilkkunen, josta ei enää oikeastaan mitään ihmisenkokoista saanut aikaan. Sen sijaan piskuisen koiran kokoista selvästikin sai!

Tässä siis Vippa-koiran syysasu. Tämän kanssa voi lähteä vaikka pihalle, eikä Vippaa viluta. 

Ajatus koiratakista syntyi Suuri Käsityö-lehden koira-aiheisesta artikkelista (se oli elokuun alun lehdessä), mutta malli on ihan omasta päästä. Vipan kaulan alla takissa on neppari, jolla takin kaulaosa kiinnitetään, ja massussa on toinen, jolla saa takin pysymään lepattamatta.

Seuraavaan takkiin saa kaulapantaosan tehdä reilummaksi, selän saa jättää vähemmän kaarevaksi, ja mahdollisesti lisätä peppuosastoon kolosen häntää varten. Mutta hyvin tuo tuntuu kelpaavan omistajalleen, siis Verttiselle. Se saa itse nepparit kiinnitettyä, mikä on ihan hyvää harjoitusta, kun elämässä on hyvä osata vaikkapa laittaa omakin takki kiinni ilman apua :)

Jos vielä tekaisisi toisen raitatakin vähän eri kuosilla, voisi Vipalle vaihtaa takkia, ja nepparitreeniäkin tulisi vähän useammin!

-Anjusha