Rouheaa ja miniatyyriä

Tänään vietämme Verttisen serkun (jo myöhässä olevia) synttäreitä. Keksitaikina odottaa pakkasessa paistoa, ja Mummi on tekemässä kaakkua. Serkkunen on saanut veljensä kanssa koiravauvan, ja meidän lahjamme ei olekaan littlestpetshop-osastoa, kuten sen ikäiselle voisi odottaa (ja kuten hän itse odottaisi), vaan rakensimme Verttisen kanssa eilen Tinka-koiruudelle retuutuslelun.

Näin jälkikäteen kun ajattelee, olisi kangas ehkä saanut olla vähän tummempi, jotta sen olisi helpommin löytänyt esim. talvella lumihangesta, mutta tuliaisiksi tyttövauvakoiralle se saa nyt sopia kaikessa vaaleanpunaisuudessaan. Tuo kangas tuli valittua lähinnä sen takia, että se oli ainoa ei-valkoinen trikoo, jota oli edes suurinpiirtein tarpeeksi pituudeltaan lelun rakentamiseen ilman ompelua. Ja onhan se ihan hauska, Ressu-aiheinen ja vaaleanpunainen. Ainakaan kaupassa ei ole ihan tuollaista lelua!

Tinka-ressun vauvahampaita kuulemma kutittaa. Josko tällä olisi hyvä niitä narskutella :) Serkkunen saa vielä lahjaksi lehden (kotimatkalukemisiksi), jossa oli paljon juttuja eri lemmikkieläimistä. Sekin kuulosti yhtäkkiä viisaammaalle kuin se ikuinen Littlestpethop-lehti, joka oli siinä vieressä.

Ohje koiranlelulle löytyi vanhasta Suuri Käsityölehdestä. Sen etsimiseen meni kyllä jokunen aika. Joku saisi inventoida tuon käsityölehtikokoelman tuolta yläkerrasta joskus... Ja käytetty kangas on saatu aikanaan toisesta serkkuperheestä, siellä kun ei löydetty käyttöä tälle.

Illalla naapurin äiti tuli askartelukylään. Tämä oli ihan ensimmäinen askarteluilta yhdessä, mutta naapurinäidillä pukkaa korukurssin mainosmielessä tehtyjen korujen näytteilleasettamisen deadline päälle ja mieluusti lupasin olla avuksi. En ole koskaan tehnyt itse koruja - tanssinalan ihmisenä se on tuntunut täysin ei-minun-jutulta, kun ei niitä ole töissä koskaan saanut pitää loukkaantumisriskin vuoksi. Joten en ole osannut pitää vapaa-ajallakaan. Nyt kun töikseentanssimista on niin vähän, voisi jo opetella pitämään korujakin :) 

Rullailimme pitsiä ja farkkukangasta (vanhoista farkunlahkeista) parisenttisiksi helmiksi sukkapuikkojen ja liiman avulla, Verttinenkin innostui ja teki ainakin kaksi rullaa kesken iltapalan! Kuvia en tietenkään ottanut, innostuksissani, mutta valmiit korut tulevat Vaajakosken kirjastolle aulan vitriineihin esille ensi maanantaista alkaen :) Siellä niitä saa käydä ihastelemassa, ja sieltä varmasti käydään myös ottamassa talteen myös pari kuvaa. Ja itse kurssi on loka-marraskuun vaihteessa.

Hienoja korullisia käyttöjäkin siis löytyy kierrätysmateriaaleille. Minä en ole tullut edes ajatelleeksi. Kangashelmiä (tai paperihelmiä yhtälailla) voi sitten pujotella nauhaan tai ujuttaa neulotun metallilangan lomaan ja rakennella niistä vaikka mitä.

Haaveilimme myös läpinäkyväksi muuttuvasta Fimo-massasta, jota voisi käyttää vähän lasin tapaan, mutta se olkoon sitten ihan toinen tarina.

Ja askarteluillasta puheenollen, ensi viikolla pidämme naapurissa Hamahelmipajan, kun tytöt innostuivat niistä taannoisista synttärikaakuista. Yhdistämme kahden perheen helmet ja alustat, eiköhän siitä ala jo syntyä taidetta koteihin!

Ai niin, pitää täälläkin mainita, että ensi viikolla askarrellaan puodissakin! Tiistaina 2.8. klo 18-20 ompelemme Tanssiinassa Morsbageja. Puodin omassa blogissa on kerrottu toukokuisessa merkinnässä lisää projektista. Tanssiinassa siis ei ole enää muovipusseja käytössä lainkaan asiakkaita varten, vaan paperi- ja kangaskassit ovat vallanneet puodin. Kangaskasseja ommellaan kerran kuussa kierrätysmateriaaleista puodilla kaakun ja teen siivittäminä, tervetuloa mukaan!